Otzir Godot In-
5/6 stars!

Guts of Darkness 3.4. 2015

***

"It doesn't sound very improvised per se, but more the result of either playing for a long time taking the best bits, or careful planning and execution. The nice thing about this, is that Otzir Godot uses a wide variety of instruments; the marimba plays an important role, but it's expanded beyond that, with rattling bells in the sixth (all are untitled) piece; sometimes he plays things furious and sometimes very sparsely, such as in the ninth piece. Otzir Godot delivers an excellent amount of variation in these pieces. Nothing that one could easily define as 'something' (modern classical, improvised, ethnic) and that is the best thing about it. I must admit I am not too sure about the poetic component of this, but I must also admit I didn't care about that very much. A great CD: that is what counts, and nothing much else."
VITAL WEEKLY number 968 week 6. In- 2015

***

"Miellyttävä tuttavuus oli myös lyömäsoitinrunoilija Otzir Godot. Hänen virheetön ja hyvin balansoitu työnsä eli kaiken mukana kuin ajatus. "

Jukka Hauru / Helsingin Sanomat 30.1. 2014

***


"Otzirilla on työkalut ja valmius tehdä jotakin huimaavaa, hieman Okay Temizin tyyliin; ”kahden maailman rumpaleita” molemmat."

Antti Suvanto / Jazzrytmit.com 2.2.2014

***

"I really like your drumming"
saxophone-legend Alan Wilkinson's comment after gig on 13.7.2013


***

"Jos Wilkinsonin soolosetti vai ajatukset siihen miten hienoa ja laajaa ilmaisua voi tehdä soolosaksofonilla, niin MA-A:n tiheä ja rikas äänikenttä näytti mihin yksi akustinen soitin ei kykene. MA-A:n musiikki oli kiehtova yhdistelmä elektronista ja akustista. Suuren vaikutuksen teki erityisesti rumpali Otzir Godot, jonka rytmit olivat musiikin sykkivä sydän ja kasassa pitävä voima."
Jazzpossu 14.7.2013

***


About KAS KAS:
The sax-drums duos are smartly balanced, engaging. The deep hums less interesting but a nice backdrop for the percussion, which never pushes too hard.
Tom Hull - On the Webb. 14.11.2011

***

'Jaljet' was quite effective in pairing drones with wafting cymbals. Similarly, there were some hits on the rolling, busy groove of 'Kota-kotoo', and 'No niin' is Godot's finest solo effort, filled with gongs and esoteric cymbals. Turns out, too, that when Kahri dials it way back - as on 'Naamiot' and the closing 'Luulema' - his tenor is far more effective: slow, spacious, one note languorously articulated at a time, with soft cooing phrases here and there. Thankfully, the record isn't quite as fearful as its opening tracks, but it's still quite inconsistent.
Jason Bivins (Cadence January 2012)

***

Otzir Godot on äärimmäisen herkästi ja hienovaraisesti kanssamuusikkojensa tekemisiin reagoiva muusikko mielenkiintoisen ja persoonallisen lyömäsoitinsettinsä keskellä.
Timo Vähäsilta - JAZZRYTMIT, The Jazz Magazine in Finland 3/2008

***

Lyömäsoittimen taidokas musiikki Otzir Godotilta tanssiesityksien aikana vie Japaniin; aikaan jota ei enää ole vai onko sittenkin?
Kirsi Käppi Japania 3.6. 2007 JAPANIA ry http://www.japania.org/arkisto.php?type=uutinen&fetchmonth=2007-06

***

Suomen "virallinen" kotijapanilainen ja butotaiteilija Aki Suzuki on lajin mestareita, vaikka hänen tuotantoaan ei nykyään enää voi lokeroida tiettyyn tyyliin. Suzuki on yhdessä muusikoiden Jone Takamäen ja Otzir Godotin kanssa perustamansa Dance and sound collective unit KANin ja Hikari Dancers -tanssijoiden kanssa tuottanut teoksen Matsuri - japanilainen kesäyön juhla. Se on katkelmallinen ja sekava, mutta sisällöltään ja latauksiltaan sitäkin mielenkiintoisempi. Aki Suzuki loistaa jälleen esittäessään kuolemaa lähestyvää vanhaa naista, jonka elämä näyttäytyy pieninä kohtauksina. Suzukin pelkkä läsnäolo näyttämöllä tuntuu sisältävän huikean määrän energiaa. Tanssiessa hän on suorastaan pelottavan vahva esiintyjäpersoona. Jone Takamäen shakuhachin hengitysäänet ja nô-tyyppiset mylväisyt nostavat tehot toiseen potenssiin.
Jussi Tossavainen HS - Kulttuuri - 7.6.2007

***

Otzir Godot näytti, kuinka intuitio nousee lentoon kehissä.
Erkki Pirtola (Taide-lehti 3/2004)

***

It is my opinion that Szrama's, Takamäki's and Godot's remarkable performance furthers the trajectory of an infinite art; not because it is ostensibly constructed of such 'readabilities' but because it has arranged these forms: act, screen, sound, in order that a thought of art may come to pierce a 'whole' in them. Thanks go to the artists and to Làbas.
Mark Ward